Sympatiani olivat olleet karkotettavien ulkomaalaisten puolella jo edellisellä vuosikymmenellä, koska muistan kokeneeni vastenmielisyyden tunteita julkisuudessa usein esiintynyttä sisäasiainministeriön poliisiosaston Ulkomaalaistoimiston päällikköä Eila Kännöä kohtaan, jota Wikipediassa kutsutaan Suomen tiukan ulkomaalaispolitiikan henkilöitymäksi.
Tunnen edelleenkin sympatiaa vainottuja ja karkotettavia kohtaan varsinkin tapauksissa, joissa kohteet ovat avuttomia ja onnettomia - kuten sairaat mummot ja orvot lapset ja muut kovia kokeneet, joiden julmasta kohtalosta - ja kohtelusta - uutisissa silloin tällöin kerrotaan. Viranomainen voisi mielestäni tämän tyyppisissä tapauksissa rikkoa kaikessa hiljaisuudessa lakia ja unohtaa asianomaisen paperit mappiin. Inhimillisyyden pitäisi mennä lainsäädännön edelle.
Muistelen, että joku kirjoitti joulukuun alkupuolella jossakin hieman siihen suuntaan, että asiat esiintyvät aatepaketteina. Kun olet jostakin asiasta jotain mieltä, olet todennäköisesti myös jostakin toisesta asiasta sitä mieltä, mikä edustamaasi mielipidepakettiin tältä osin kuuluu. Ehkä kirjoituksessa ei aivan näin sanottu, mutta tämän tyyppisiä ajatuksia se kuitenkin herätti. Totesin mielessäni, että oma poliittisen kantani koostuu moniin eri paketteihin kuuluvista ajatuksista, joten se on vaikeasti määriteltävissä. Joissakin asioissa edustan äärivasemmistolaisille tunnusomaisia ajatuksia, joissakin muissa asioissa kenties äärioikeistolaisille tunnusomaisia. Ja näiden ääripäiden välistä löytyy varmaan samanlaisuuksia mitä erilaisimpiin aatteisiin. Laajasta aatekirjosta johtuen en koe varsinaisesti mitään poliittista puoluetta omakseni.
Itsensä arvioiminen on tietysti aina vaikeaa, mutta jos kuitenkin yritän, niin poliittisia mielipiteitä syvemmältä löydän aatemaailmastani sen tyyppisiä asioita kuten suvaitsevaisuutta, armoa ja anteeksiantoa, pasifismia sekä pyrkimystä objektiivisuuteen ja tasapuolisuuteen. Katson edustavani "pehmeitä arvoja".
Miten nämä asiat ilmenevät käytännössä? Esimerkiksi siten, että reagoin foorumeiden valtavirrasta poikkeavalla tavalla tietynlaisiin uutisiin. Keskiverto foorumikirjoittaja menettää yöunensa lukiessaan uutisen jossa kerrotaan rikollisen päässeen "liian vähällä" eli saaneen lievemmän tuomion kuin mitä kansan syvät rivit toivoisivat. Ihmisiä kiusaa se, että järjestelmä ei aiheuta normeja rikkoneelle kansalaiselle riittävän paljon kärsimystä. Keskivertoihmisiä sen sijaan ei näytä kovin paljon haittaavan se, jos järjestelmä on tuottanut jollekin yksilölle "liian paljon" kärsimystä - ellei nyt ole kyse jostakin iltapäivälehtien lööppeihin nousseesta täysin järjettömästä tapauksesta, tyyliin "sähköyhtiö katkaisi vanhukselta sähköt jouluksi".
Oma reaktioni poikkeaa valtavirran reaktiosta siten, että menetän yöuneni luettuani siitä, että järjestelmä on aiheuttanut jollekin liian paljon kärsimystä, mutta sen sijaan pidän yhdentekevänä tai jopa myönteisenä asiana sitä, jos joku on sattunut pääsemään yleisen käsityksen mukaan "liian helpolla".
Edellä esitetty tarkoittaa sitä, että pidän syyttömän tuomitsemista pahempana asiana kuin syyllisen jättämistä tuomiotta. Koska mahdollisen syyllisen selviäminen rangaistuksetta ei haittaa minua, kannatan väljää oikeudenkäyttöä, jossa pääpaino on sillä, että syyttömiä ei tuomita, vaikka sen hintana joku syyllinenkin silloin tällöin välttää tuomion. Tiukempaa linjaa edustava ihminen, joka pitää syyllisen selviämistä tuomiotta pahempana kuin syyttömän tuomitsemista, kannattaa ankaraa oikeudenkäyttöä, jossa syylliset eivät edes vahingossa vältä tuomiota, vaikka tämän tiukkuuden hinta on se, että syyttömiäkin silloin tällöin tuomitaan.
Kuuntelin eilen autolla ajaessani radiosta ohjelmaa, jossa ennustaja Claudia Eve oli toimittajien vieraana. En ole koskaan aikaisemmin kuullut tästä henkilöstä, joka on Wikipedian mukaan esiintynyt televisiossa ohjelmissa "Selvänäkijä Claudia Eve", "Iholla" sekä "Julkkis Big Brother". En katso tämän tyyppisiä ohjelmia. Radio-ohjelman perusteella studiovieras antoi aika karskin kuvan itsestään. Hänen kielenkäyttönsä ei kenties olisi oikein sopinut hienostopäivällisille. Ja yllätys, yllätys, hän ilmoitti tähtäävänsä Perussuomalaisten kansanedustajaksi. Tai oikeastaan ei mikään yllätys, sillä Perussuomalaiset ovat kovien arvojen puolue. Eve vitsaili kärpäsmyrkky Raidista, jota toimittaja voisi kokeilla studiossa lentelevään kärpäseen, kun toimittaja kysyi ennustajan näkemystä siitä, miten kauan kärpänen vielä studiossa on. Toimittajan asenne kärpäseen tuntui olevan lähempänä eläinoikeusihmisten kuin kärpäsmyrkkykauppiaiden näkemyksiä.
Tästä tulisi romaani, enkä nyt jaksa kirjoittaa romaania. En päässyt vasta kuin alkuun.
vallan linnake
