Kertomus 1.
Kun ajan autolla ja näen edessäpäin heijastimen heiluvan, vaihdan lyhyille valoille ja kierrän jalankulkijan turvallisen matkan päästä. Näinhän monet varmaan tekevät. Tänään kuitenkin hujautin puolen metrin päästä vastaan tulevaa lenkkeilijää ja lisäksi pitkillä valoilla.
Miksi? En ainakaan tahallani. En vain yksinkertaisesti tunnistanut turmaliiviä.... siis "turvaliiviä" päällään pitävää lenkkeilijää eläväksi olennoksi. Näin omituisia valoja ja luulin niitä maantien varressa oleviksi huomiotolpiksi tai linja-autopysäkin heijastaviksi merkeiksi tai miksi tahansa monista heijastavista tai valaisevista kohteista, joita pimeällä maantiellä voi nähdä. Vasta kun jalankulkija oli noin kahdenkymmenen metrin päässä, tajusin kirkasta valoa heijastavan kohteen hänen heijastinliivikseen. Tunnistaminen johtui siitä, että liivit liikkuivat (jos jalankulkija olisi seisonut paikallaan, tunnistaminen olisi tapahtunut vieläkin myöhemmin). Tässä vaiheessa ei ollut enää aikaa väistämiseen eikä edes valojen vaihtamiseen. Lenkkeilijä ei jäänyt auton alle, mikä on hyvä asia. Mutta jos tien varressa olisi ollut kaksi vierekkäin kävelevää ihmistä, jotka olisivat luottaneet liiveihinsä, en ole varma mitä olisi tapahtunut.
En ole kertaakaan ollut edes lähellä tilannetta, jossa olisin ollut vaarassa ajaa tavallista pientä heiluvaa heijastinta käyttävän jalankulkijan päälle. Sen sijaan "heijastinliivien" käyttäjiä on monta kertaa ollut vähällä jäädä autoni alle yksinkertaisesti siitä syystä että en ole tunnistanut omituisia kirkkaita valoilmiöitä jalankulkijoiksi. Vastaantulevan auton valot, märkä tie tai jokin muu seikka on ehkä huonontanut näkyvyyttä ja tehnyt näkymän tunnistamisen entistä vaikeammaksi. Turvaliivien heijastimia on voinut luulla esimerkiksi kaukana vastaan tulevan auton valoiksi tai jonkin työkoneen valoiksi, eikä näkymää ole tajunnut lähellä käveleväksi ihmiseksi tai ihmisiksi.
Jos haluatte vaarantaa henkenne, kun lähdette kävelemään pimeälle maantielle, käyttäkää heijastinliiviä. Sen käyttäminen on jopa vaarallisempaa kuin kokonaan ilman heijastinta liikkuminen, sillä ilman heijastinta kävelevää ihmistä ei näe autoon, joten auton kuljettaja ei voi reagoida "näkymään" väärin. Jos ilman heijastinta kävelevä siirtyy penkalle auton lähestyessä, hän on turvassa. Heijastinliivin käyttäjää ei edes penkalle nouseminen välttämättä pelasta, jos lähestyvän auton kuljettaja luulee heijastimia joksikin muuksi valoksi ja lähtee kiertämään kohdetta väärältä puolelta.
Turvallisinta on siis kävellä ilman heijastinta (ja väistää autoja) tai käyttää perinteistä pientä heiluvaa heijastinta (ja väistää silloinkin autoja). Turvaliivit sen sijaan ovat turmaliivit. Ne ovat erityisen turmiolliset siitäkin syystä, että niiden käyttäjillä näyttää olevan väärä turvallisuuden tunne, koska he ajattelevat että heidän päälleen ei kukaan voi ajaa, vaikka he eivät väistäisikään, koska heidät varmasti nähdään.
Toivottavasti minä en ole se, joka ajaa ensimmäinen turmaliivin käyttäjän hengiltä.
Kertomus 2.
Ajellessani eräänä iltana autoni lämmityslaite alkoi pitää aivan hirveätä meteliä ja lakkasi sitten toimimasta. Oli sen verran kylmä, että päätin ottaa takapenkiltä lisää vaatteita ja pukea ne päälleni.
Tätä varten auto piti hetkeksi pysäyttää. Huomasin edessäpäin linja- autopysäkin ja päätin ajaa sinne. Lähestyessäni pysäkkiä ihmettelin, missä se tarkasti oikeastaan on, ja miksi sitä ei ole aurattu.
Katselin tien pintaa ja siinä olevia autojen jälkiä. Yhtäkkiä säikähdin, kun lähellä autoa käveli jalankulkija heijastinliivi päällään. Mitään linja-autopysäkkiä ei ollutkaan, vaan pysäkin merkiksi luulemani vaalea valoilmiö olikin jalankulkijan heijastinliivi.
Tässä mallissa ei ollut pystyssä olevia heijastinraitoja vaan ainoastaan vaakasuorassa olevat heijastinnauhat, joten liivi todella näytti kaukaa linja-autopysäkin merkiltä tai pieneltä sivutien viitalta. Vasta aivan lähellä tajusin valoilmiön jalankulkijaksi. Olin tällöin jo melkein aloittanut kääntymisen "pysäkille", joten jalankulkija oli potentiaalisessa vaarassa. Hän ei jäänyt alle, mutta jo pelkkä ajatus, että jalankulkijoiden kohtaamisesta saa kirjoitella myöhemmin "läheltä piti" selostuksia, kertoo omaa kieltään heijastinliivien vaarallisuudesta (mitä asiaa suurin osa ihmisistä ei myönnä, koska eihän propagandan toitottama "turvallisuusvaruste" voi olla "vaarallisuusvaruste").
Myöhemmin matkalla kohtasin vielä toisen heijastinliivin käyttäjän, ja hänetkin tunnistin jalankulkijaksi vasta aivan viime hetkellä. Jos hän olisi käyttänyt perinteistä heijastinta, olisin tunnistanut hänet kauempaa ja myös kiertänyt kauempaa.
Kertomus 3.
Palaan vielä edelliseen kertomukseen. Näin edessäpäin tien varressa vaalean "valoilmiön", jonka oletin joko linja-autopysäkillä olevan kyltin heijastavaksi pinnaksi tai pienen paikallistien viitaksi. Mieleeni ei tullut muita vaihtoehtoja kuten jalankulkijan heijastinliiviä. Vasta aivan lähellä huomasin, että kyseessä on jalankulkija.
Heijastinliiveissä on mielestäni se ongelma, että niitä ei ole standardoitu. Joissakin on poikittaisia heijastimia, joissakin pystysuuntaisia heijastimia, joissakin molempia. Koska käyttäjät ovat eri pituisia, heijastimet ovat eri korkeudella. Jopa koirille taitaa olla olemassa heijastinliivejä. Kun tilanne on tämä, miten autoilija voi pitkän matkan päästä tietää, mikä auton valoissa heijastava kohde milloinkin on?
Kerran tien varressa käveli joukko eri kokoisia ihmisiä, joilla kaikilla oli heijastinliivit päällään. Saavuin paikalle autolla mutkan takaa, ja juuri samaan aikaan tuli vastaan toinen auto kirkkailla valoilla. En tajunnut ollenkaan, mikä on se toinen valoilmiö, joka edessä näkyi (eli ihmisjoukko liiveineen). Luulin valoilmiötä huomattavasti kauempana olevaksi tukkirekaksi, jota lastataan jollakin pysäkillä tai tien varressa. Tällainen tukkirekka käyttää usein työvaloja lastaustilanteessa, ja sen vierellä voi olla jokin metsätyökone, jossa myös on paljon valoja. Vasta aivan viime hetkellä huomasin edessä olevat jalankulkijat ja ajoin aivan hipomalla heidän ohitseen. En ehtinyt käytännössä väistää tai hidastaa lainkaan, eikä se liukkaalla maantiellä olisi ollutkaan helppoa. Jos jalankulkijoilla olisi ollut pienemmät välkähtelevät heijastimet, olisin jo kaukaa tunnistanut heidät jalankulkijoiksi ja sen mukaisesti hidastanut nopeutta ja kiertänyt jalankulkijat turvallisen matkan päästä.
Kertomus 4.
Vaara aiheutuu siitä, että valoilmiön väärä tulkinta hidastaa jalankulkijan havaitsemista, jolloin jalankulkijaa ei ehdi kiertää kauempaa. Ehkä mitään yliajoa ei tapahdu, mutta on turvallisempaa kiertää jalankulkija 2-3 metrin päästä kuin hivotella häntä puolen metrin päästä. Jalankulkija voi säikähtää tilannetta jopa vielä enemmän kuin autoilija.
Liikenneturvan sivulla kirjoitetaan heijastimista seuraavasti:
"Heijastinta käyttämällä jalankulkija parantaa havaittavuuttaan. Kaukovaloilla ajava autoilija näkee pimeällä tiellä ilman heijastinta kulkevan jalankulkijan vaatetuksesta riippuen noin 100 metrin etäisyydeltä. Heijastinta käyttävän hän huomaa jopa 300 metrin päästä. Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin etäisyydeltä, kun jalankulkijan heijastin näkyy 100 - 150 metrin etäisyydeltä."
Itse en käytä heijastinta pimeällä kävellessäni, koska väistän lähestyviä autoja siirtymällä kokonaan pois ajoradalta. Autoilijan kannalta ei liene välttämätöntä tietää, käveleekö joku tien pientareella, koska autot eivät aja siellä (paitsi otsikossa mainituissa tapauksissa, joissa kuljettajien mahdollisuudet väistellä esteitä lienevät vähäiset - joten heijastimesta ei olisi hyötyä).
Jos jalankulkija ei aio seikkailla maantiellä auton ajolinjalla, hänen havaittavuudellaan ei ole merkitystä, eikä sitä tarvitse parantaa.
Liikenneturvan väitteen "heijastinta käyttämällä jalankulkija parantaa havaittavuuttaan" kiistän ainakin osittain heijastinliivien osalta. Niitä käyttämällä jalankulkija parantaa ehkä näkyvyyttään mutta huonontaa havaittavuuttaan. Vaara aiheutuu siitä, että havaitsemalla jalankulkijan vasta aivan viime hetkellä autoilija ei ehdi väistää tai hidastaa nopeutta. Havaittavuuden kannalta heijastinliivin käyttäminen on siis melkein sama asia kuin kokonaan ilman heijastinta liikkuminen, mutta "hämäysvaikutuksesta" ja jalankulkijan väärästä turvallisuuden tunteesta johtuen niiden käyttäminen on vieläkin vaarallisempaa. Mutta kuten jo on käynyt ilmi, tästä asiasta ei päästä yksimielisyyteen. Edes monia käytännön kokemuksia "ohoh, meinasin ajaa päälle" ei katsota minkään arvoiksi todisteiksi liivien vaarallisuudesta, koska turvaliivit eivät voi olla vaaraliivit. Virallisia totuuksia on mahdotonta kumota.
Onkohan pelkkää sattumaa, että Liikenneturvan sivulla esitetyt heijastimet ovat pieniä ja välkkyviä. Heijastinliivien kuvaa sivuilla ei ole. Ja pieniä heijastimia näytetään suosivan eräillä muillakin sivuilla.
http://www.pedestrianreflectors.com.au/
Ja onhan tätä asiaa jonkin verran tutkittukin ja todettu, että pelkkä näkyminen ei riitä, vaan autoilijan pitää myös tunnistaa, mikä edessä näkyvä kohde on:
"Motorists could see something up ahead, but couldn’t recognize it quickly as a bicyclist or pedestrian."
"Movement is one of the cues the brain uses to direct its attention. A reflector that is moving will be seen much more quickly than one that is stationary."
Aivan niin. Liikkumattomalta näyttävää valoilmiötä (heijastinliiviä) ei heti tajua tiellä käveleväksi ihmiseksi.
(linkki on poistunut)
http://safety.fhwa.dot.gov/saferjourney/Li...countermeasures/63.htm
