Minutkin - kuten varmaan useimmat ihmiset - on kasvatettu noudattamaan lakia. Ei ehkä aivan pilkulleen, mutta suunnilleen. Jossakin vaiheessa aloin kuitenkin miettiä tarkemmin lakien olemusta. Tulin siihen tulokseen, että jotkut lait ovat itsesään pahoja, ja monia lakeja, jotka eivät varsinaisesti ole pahoja, käytetään pahanteon välikappaleena. Miksi lakeja siis pitäisi noudattaa - tai ainakaan huonoja lakeja.
Kaksi tapahtumaa erityisesti on vaikuttanut oikeuskäsitykseeni. Toinen oli se, kun jouduin 22-vuotiaana yllättäen pidätetyksi epäiltynä poliittisluonteisista rikoksista. Jouduin olemaan kaksi yötä poliisivankilassa (jona aikana luin Jerry Cottoneita - mistä johtuen taidan olla vieläkin "allerginen" Jerry Cottoneille). Syytettä mistään rikoksesta ei koskaan nostettu. Tämä tapahtuma sai miettimään asioita syvällisemmin.
Jatko-oppitunti seurasi, kun erehdyin valittamaan pidätyksen aikana tapahtuneen kotietsinnän menettelytavoista oikeuskanslerille. En olisi muuten valittanut, mutta minua ärsytti se, että jatkuvasti huomasin erilaisia esineitä kadonneen asunnostani ja päättelin poliisin takavarikoineen ne. Poliisi teki myös autooni "kotietsinnän". Lopullisesti menetin malttini siinä vaiheessa, kun huomasin poliisin vieneen asunnostani pienen muistikirjan, jossa oli ulkomaisessa kielikoulussa tapaamieni ihmisten nimiä ja osoitteita. Olisin halunnut lähettää heille joulukortteja. Ne jäivät lähettämättä. Soitin ensiksi poliisille ja pyysin muistikirjaa, ja kun he ilmoittivat, että en voi saada sitä, kirjoitin oikeuskanslerille.
Muutama viikko sen jälkeen, kun olin lähettänyt kirjeen, minut kutsuttiin poliisiasemalle, jossa kaikki takavarikoidut esineet - myös edellä mainittu muistikirja - palautettiin. Minua pyydettiin allekirjoittamaan paperi, jossa esineet oli lueteltu, ja jossa todistin saaneeni ne. Tämän jälkeen asiasta ei kuulunut mitään kahteen vuoteen - paitsi että jouduin vielä seuraavana kesänä käymään yhden kerran kuulustelussa, joka oli kai jonkinlainen tapauksen loppukuulustelu.
Kahden vuoden kuluttua sain oikeuskanslerilta postia eli päätöksen, jossa todettiin, että tapahtuma ei anna aihetta enempään. En muista enää sanamuotoa, mutta sain sen käsityksen - ehkä väärän - että poliisit ovat tehneet virheen, mutta virhe on niin vähäinen, että se ei johda kuin korkeintaan muistutukseen poliisille. Ja mahdollinen virhe koski tätä lain kohtaa:
"Takavarikosta on laadittava pöytäkirja. Siinä on mainittava takavarikon tarkoitus ja toimituksen kulku sekä luetteloitava takavarikoidut esineet. Takavarikon toimittajan on annettava takavarikosta todistus sille, jonka hallussa esine on ollut."
Lain idea kai on, että todistus annetaan takavarikon tapahduttua eikä vasta siinä vaiheessa, kun esineet palautetaan. Ai niin, enhän saanut silloinkaan todistusta itselleni, vaan se jäi poliisille.
Tällainen pieni asia ei sinänsä ole kovin merkityksellinen, mutta oikeuskanslerin kirjeessä oli mukana jäljennökset poliisin kaksi vuotta aikaisemmin kirjoittamista selityskirjeistä oikeuskanslerille - ja nämä kirjeet avasivat silmäni näkemään asioita hieman laajemmin, jos niissä nyt vielä jotain näkemistä oli.
Suora lainaus (nimet muutettu):
"Tutkittavana olevaan tapahtumasarjaan liittyi laeilla kiellettyjen poliittisten järjestöjen ja lisäksi vieraan valtion instituutioiden tunnuksia mukailevien todennäköisesti kuitenkin olemattomien järjestöjen nimissä suoritettuja ilkivalta-, vahingonteko- ym. rikoksia, joiden asianomistajat ovat harkinneet, että eivät vaadi syytteen nostamista ja eivät ryhdy syytetoimenpiteisiin. Törkeimmän, eräässä vaalipuhetilaisuudessa suoritetun pommiräjähdyksen tutkimukset jatkuvat edelleen. Oheistan eräitä tutkintapöytäkirjassa RXXX/XX mainittuja SO2001:n ja hänen kumppaninsa Pete Pommin laatimia kirjoituksia nähtäväksenne (xerokopioita). Kysymyksessä olevien SO2001:n autoon ja asuntoon kohdistuneiden etsintöjen yhteydessä löytyi edellätarkoitetun tyylisiä kirjoitelmia ja julisteita, joista ainakin osa oli ilmeisesti Englannissa valmistettuja ja SO2001:n sieltä Lahdenpohjaan lähettämiä. Lisäksi löytyi sanomalehdistössä esiintyneiden eri puolilla maailma toimineiden terrorijärjestöjen tunnuspiirrelmiä ja henkilöosoitteita. Tämän aineiston luovutin Suojelupoliisin Tampereen piiritoimiston edustajille. "
Poliisin on täytynyt kokea asemansa aika uhanalaiseksi, koska hän on kirjoittanut tällaista puppua viisi kuukautta tapahtumien jälkeen ja kaksi ja puoli kuukautta sen jälkeen, kun olin jo saanut takaisin edellä mainitun muistikirjan.
Ensinnäkin poliisi saa tapahtumat näyttämään todellista pahemmilta kehittämällä niistä kuvitteellisen rikossarjan, jonka kruunaa pommi-isku vaalitilaisuuteen - teko, josta minulta ei kertaakaan edes kysytty, ja jonka tekijät jäivät lehtitietojen mukaan aikanaan kiinni.
Toiseksi poliisi kirjoittaa, että hänen oikeuskanslerille todisteena lähettämänsä "kirjoitukset" ovat minun ja kumppanini yhdessä laatimia, vaikka todennäköisesti en ole edes nähnyt näitä kirjoituksia. "Kumppanini", eräs pimahtanut opiskelija, toimi omin päin, enkä edes tiennyt kaikista hänen teoistaan.
Kaikkein hulluin väite on se, että asunnostani olisi löytynyt terroristijärjestöjen tunnuspiirrelmiä ja henkilöosoitteita. Mitään tällaista ei tietenkään ollut. Ainoat osoitteet kuuluivat kielikoulussa tapaamilleni ihmisille, joille olisin halunnut lähettää joulukortit.
Tämä tapahtuma huipentui siihen, kun minut kutsuttiin taas kerran poliisiasemalle. Tällä kertaa kyseessä oli sakko, joka annettiin pari kuukautta aikaisemmin tapahtuneesta kolarista, jonka olen joskus selostanutkin. Jostakin syystä poliisi katsoi velvollisuudekseen jälkisakottaa minua tapahtumasta juuri sopivasti seuraavana päivänä oikeuskanslerin päätöksen saapumisen jälkeen - eli ehkä poliisi oli saanut epämieluisat terveiset. Sen sijaan poliisi ei katsonut tarpeelliseksi sakottaa erästä nuorta miestä, joka pari viikkoa aikaisemmin oli ajanut perä edellä kylkeeni aiheuttaen pahat lommot ja korjaamokäynnin - vaikka tämäkin tapahtuma oli mennyt poliisin tietoon autoa kuljettaneen nuoren miehen veljen ilmoitettua siitä. Saamassani sakossa oli erikoista se, että tapahtuma oli kuvattu miten sattuu, ja autoni rekisterinumero oli väärä. Toisin sanoen poliisi oli katsonut tarpeelliseksi alkaa yhtäkkiä kirjoittaa minulle muistivaraisesti sakkoa pari kuukautta vanhasta tapahtumasta, jossa paikalla käynyt (toinen) poliisi oli vain todennut, että sopikaa keskenänne.
Seuraava isompi oppitunti lakien ja lainvalvojien todellisesta luonteesta tuli 1990-luvun suuren laman aikana. Tämä tarina olisi liian pitkä kerrottavaksi, mutta todettakoon lyhyesti, että eräs korkea-arvoinen juristi oli sotkeutunut korviaan myöten miljoonaluokan laittomuuksiin - jopa paikallinen nimismies oli tätä mieltä - eikä hänelle koskaan tullut mitään seuraamuksia. Todisteita oli vaikka kuinka paljon, ja muutamat ihmiset antoivat jopa valaehtoiset lausunnot, jotka tukivat juristin syyllisyyttä. Yleinen käsitys oli se, että langat veivät niin korkealle, että jos juristia olisi syytetty, ja jos hänet olisi tuomittu, hän olisi vetänyt monta tärkeää poliitikkoa ja merkkimiestä mennessään. Niinpä häntä suojeltiin.
Sain 1990-luvun laman aikana paljon tietoa erilaisista hämäryyksistä, ja minulle - niin kuin monelle muullekin - jäi se käsitys, että paljon epämääräisiä asioita tapahtui. Laki oli näissä tapahtumissa usein pelkästään apuväline, jota hyväksi käyttäen omaisuuksia anastettiin ja ihmisiä tuhottiin.
Kaikesta edellä mainitusta ja monesta muustakin johtuu se, että en kunnioita lakeja, en kunnioita lainsäätäjiä, en kunnioita lainvalvojia, en kunnioita tuomareita enkä kunnioita oikeuslaitosta. Laki on mielestäni pelkästään väline, jonka avulla vahvempi alistaa heikomman. Lakiin ei liity minkäänlaista hyvä tai paha -käsitettä. Hyvää ja pahaa voi tehdä yhtä hyvin lakia noudattamalla kuin lakia rikkomalla.
Ihmisoikeusjuristi Matti Wuori kirjoittikin aikoinaan jotain tähän tyyliin, että 1990-luvun pahimmat teot tehtiin lakeja noudattamalla eikä lakeja rikkomalla. Mielestäni hän oli oikeassa.
Itse noudatan lakia - silloin kun noudatan - välttääkseni rangaistuksen sekä silloin kun laki sattuu vastaamaan kirjoittamatonta normia, jonka mukaan muutenkin elän. En sen vuoksi pidättäydy esimerkiksi varastamisesta, koska laki kieltää varastamisen, vaan lakeja syvemmän moraalisen periaatteen vuoksi.
