Pelastusliivipolitiikkaa

Uutiset ovat taas viime päivinä kertoneet suurista rikoksista ja viranomaisten kiitettävästä tarmokkuudesta niistä rankaisemisessa. TV Nelosen sisältöjohtaja ajoi moottoritiellä 140 kilometriä tunnissa ja sai 1474 euron sakot. Sakkoja annettiin myös Kimi Räikkösen veneseurueelle, joka oli liikkeellä Buster-veneellä. Tässä tapauksessa syy oli pelastusliivin puuttuminen (en saa linkkejä toimimaan, mutta osoitteet ovat tuossa). 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200907039873470_uu.shtml

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1707127


Muutama kymmenen vuotta sitten Busterin tyyppisillä avoveneillä sai ajella ilman pelastusliivejä, ja vuoteen 1973 (Etelä-Suomessa elokuuhun, muualla joulukuuhun) asti Suomen pääteillä sai ajaa 140 kilometriä tunnissa ja kovempaakin, ellei nopeutta erikseen ollut esimerkiksi risteysalueella rajoitettu. Säännöt ovat siis tiukentuneet ja kuri koventunut.

On kaksi tapaa ratkaista moraalisella tasolla mikä on väärin ja mikä oikein - eli minkä tulee olla lailla kiellettyä ja minkä sallittua.

Nykyisissä valtioissa - niin Suomessa kuin Pohjois-Koreassakin - kielletty ja sallittu ratkaistaan valtion suvereenilla päätöksellä. Ja koska valtio ei ole elävä olento, joka voisi päättää jotain, päätöksiä tekevät ihmiset, joille on jollakin perusteella tullut mahdolliseksi tehdä valtion nimissä päätöksiä. Peruste on hieman erilainen eri maissa (Suomi, Pohjois-Korea, Iranin Islamilainen Tasavalta) mutta perusidea on kuitenkin sama. Pieni klikki päättää asioista, ja suuret massat tottelevat. Totteleminen varmistetaan väkivaltakoneiston avulla, jonka toimintaa ja oikeuksia tiedotusvälineet tukevat - pysyäkseen väkivaltakoneiston edustajien suosiossa ja saadakseen rikosuutisia, jotka ovat tiedotusvälineiden taloudelle elintärkeitä. Tukemalla väkivaltakoneistoa tiedotusvälineet samalla tukevat valtion tekemiä pakkomääräyksiä eli lakeja.

Järjestelmän perustuu epätasa-arvoon eli siihen, että joillakin yksilöillä on enemmän valtaa ja oikeuksia kuin joillakin muilla - ja nämä ihmiset saavat alistaa ja hallita muita. Tätä asiantilaa ei ole lupa kyseenalaistaa. Hallitsevan ryhmän valta on ehdoton.

Toisenlainen tapa määritellä hyvä ja paha, sallittu ja kielletty, olisi tasa-arvoon perustuva ajattelu. Siinä katsottaisiin, että kenelläkään yksilöllä - yksittäin tai kollektiivisesti jonkin ryhmän jäsenenä - ei ole oikeutta alistaa ja hallita ketään. Jokaisella sen sijaan on oikeus ja vapaus päättää itse omista asioistaan - ja vain omista asioistaan.

Viranomaisen antamat sakot pelastusliivin puuttumisesta ovat eriarvoisuuteen perustuvassa Suomi-Pohjois-Korea -järjestelmässä oikeutettu asia, koska vähemmistöön kuuluvalla viranomaisten joukolla on oikeus tällaiseen alistamiseen. Sen sijaan tasa-arvoon perustuvassa mallissa tämän tyyppinen sakottaminen itsessään olisi rikos, ja sakon kirjoittanut virkamies olisi rikollinen.

Ylinopeudesta kirjoitettava sakko on hieman monimutkaisempi tapaus, koska liian kovaa ajaminen voi joissakin olosuhteissa aiheuttaa vaaraa muille ja olla siten muiden alistamista sille, että heidän elämänsä vaarantuu. Mutta ylinopeus ei kuitenkaan ole automaattisesti kenenkään vaarantamista - ellei siihen liity edellä mainittua vaarantavaa elementtiä. Jos joku esimerkiksi ajaa autiolla hiljaisella maantiellä ylinopeutta, kuinka hän voi vaarantaa jonkun, kun ketään ei ole sillä etäisyydellä liikkuvasta autosta, että hän edes teoriassa voisi joutua auton takia vaaraan. Itsensä vaarantamiseen - jos sellaista tapahtuu - ihmisillä pitää olla oikeus, koska siinä on kyse päättämisestä omista asioista.

Nykyisen tyyppisten valtaa käyttävien viranomaisten kuten poliisin pelkkä olemassaolo on tasa-arvon näkökulmasta rikos.

Jos poliisin valtuuksiin kuuluisi pelkästään tasa-arvon puolustaminen eli muita alistavien ihmisten rankaiseminen tai toimittaminen rangaistaviksi, poliisin voisi katsoa toimivan tasa-arvon puolesta. Tällöin kuitenkaan poliisilla ei voisi olla minkäänlaisia pakkovaltuuksia tai erityisoikeuksia rikosten tutkimisessa ja rikollisten pidättämisessä, mikä vaikeuttaisi rikosten selvittämistä. Jos poliisi pysäyttäisi autoilijoita maantien varressa pakkovaltuuksiinsa perustuen ja veisi ihmisiä kuulusteluihin ja tekisi kotietsintöjä ja muuta tämän tyyppistä, silloin poliisiorganisaation jäseniä ei voitaisi katsoa tasa-arvoisiksi muiden kansalaisten kanssa. Hehän olisivat selvästi eliittiryhmä, jolla on enemmän valtaa ja oikeuksia kuin muilla kansalaisilla. Tästä seuraa, että tasa-arvoisessa yhteiskunnassa ei voi olla nykytyyppistä poliisia. Tasa-arvon valvonnan pitää olla tasapuolisesti jokaisen oikeus - eli poliisitoimintaan pitää saada kaikkien vapaasti omalla vuorollaan osallistua (vähän niin kuin nykyisin käydään armeija). Tietenkään mitään pakkoa ei tulisi olla - oikeus riittäisi. Sana "poliisi" on niin vahvasti nykyiseen eriarvoiseen yhteiskuntaan ja sen väkivaltakoneistoon kuuluva, että sitä ei enää kannattaisi käyttää tasa-arvoisen yhteiskunnan kaikille avoimesta järjestyksenpitokoneistosta. Pitäisi keksiä jokin vähemmän negatiivisia mielleyhtymiä sisältävä sana.

Mainittakoon nyt tässä - koska joku huomauttaisi asiasta kuitenkin - että osallistumisoikeus tasa-arvoa ylläpitävän joukon toimintaan ei tietenkään koskisi rikollisia, jotka olisivat tasa-arvon vastaisilla teoillaan (tasa-arvoisessa yhteiskunnassa rikos on tasa-arvon vastainen teko) osoittaneet olevansa sopimattomia tasa-arvon valvojiksi. Kun rikoksesta olisi kulunut riittävän kauan, rajoitus heidän osallistumiselleen ehkä poistuisi. Ja todettakoon vielä sekin, että varsinaisten järjestyksenvalvojien lisäksi voisi olla palkattuja tutkijoita, joiden työhön ei kuuluisi pakkovaltuuksia (paitsi silloin, kun he toimisivat omalla vuorollaan järjestyksenpitoyksikön jäseninä), ja jotka hoitaisivat teknisen tutkinnan. Rikosten torjunnan taso ei siis olisi sen huonompi kuin nykyisinkään. Ääritilanteissa turvallisuuspalveluja voitaisiin myös ostaa alan firmoilta, ja näissä tapauksissa erityisvaltuudet koskisivat vain rajattua työtehtävää (aseellisen pankkiryöstön selvitys, terroristien pidätys tms.).

Nykyisessä yhteiskunnassa lain oikeutus on pelkkä vahvemman oikeutus ja pakkovallan oikeutus. Laki on olemassa siksi, että joku on sen pakolla säätänyt, ja joku sitä pakolla ja väkivallalla pitää voimassa. Jos joku rikkoo lakia, teko ei ole moraaliltaan yhtään sen pahempi kuin on lain säätäminen ja sen valvominen pakkovallan avulla.

Lain rikkominen on pelkästään pakkovallan uhmaamista ja sen legitimiteetin kiistämistä. Miksi se olisi sen pahempaa kuin on lain säätäminen ja sen väkivaltamonopoliin perustuva ylläpito. Eikö pakkoa vastaan toimiminen ole itse asiassa vähemmän pahaa. Onhan puolustautuminen ja suojautuminen vähemmän aggressiivinen teko kuin hyökkääminen ja muiden alistaminen. Silloin kun lakien rikkomiseen ei sisälly muiden alistamista (varkauksiin, murhiin, pahoinpitelyihin, vahingontekoihin etc. sisältyy) siinä ei ole mitään moraalisesti pahaa vaan se on pelkästään toimintaa tasa-arvon puolesta julmaa viranomaisfasismia ja harvainvaltaa vastaan.

Todellisia rikollisia ovat pelastusliivien puuttumisesta ja muista vahinkoa tuottamattomista "rikoksista" sakkoja kirjoittelevat poliisit ja muut viranomaiset. Sakon saajat - jotka korruptoitunut media julistaa rikollisiksi - ovat pelkästään viranomaisrikollisuuden viattomia uhreja.