Tämän piti olla kommentti erääseen toiseen blogiin, mutta tekstistä tuli liian pitkä, joten pannaanpa se tähän.
Vanhemmillani oli aikoinaan yli sata henkeä työllistävä teollisuusyritys, jonka isoisäni oli perustanut 1920-luvulla vanhan sukutilan pohjalle. Asuin itse tilan 150 vuotta vanhassa päärakennuksessa, jonka isoisäni isoisä oli rakennuttanut 1800-luvun puolivälissä. Tammikuun alussa eräänä vuonna firmaan palkattiin uusi myyntijohtaja hoitamaan vientikauppaa. Syyskuun 18. päivänä samana vuonna hän määräsi kotini ovet lukittaviksi eli karkotti minut ja perheeni loppuiäkseni kotoani. Karkotus oli niin nopea, että suurin osa henkilökohtaisesta koti-irtaimistostani jäi sisälle taloon - lopullisesti. En ole sen koommin nähnyt esimerkiksi opiskelumappejani tai vanhempieni kirjeitä tai suvun arkistopapereita, joita jäi erään piirongin laatikkoon - sekä noin rekkalastillista huonekaluja ja muuta perinnetavaraa.
Ovien lukitseminen (lukot irti leikaten, koska ainoat avaimet olivat meillä) oli mahdollinen, koska kyseinen myyntijohtaja oli kaapannut firman itselleen entisen toimitusjohtajan ja häneen liittoutuneiden pankinjohtajien avustuksella. Myyntijohtajan ottaessa toimen vastaan, tehtiin konkurssi, jota oli suunniteltu huolellisesti etukäteen kuukausien ajan omistajien aavistamatta mitään. Konkurssin jälkeen perustettiin uusi yritys, jonka omistivat puoliksi pankki ja puoliksi myyntijohtaja - joka tässä vaiheessa oli ylentänyt itsensä toimitusjohtajaksi. Seuraavien kahden vuoden aikana hän perheineen lunasti koko firman itselleen. Palvelukseen tullessaan hän oli omistanut omakotitalon sekä vanhan Audi henkilöauton. Pari kolme vuotta myöhemmin hän omisti meidän entisen teollisuuslaitoksemme, joka tuotti hänelle miljoonavoittoja vuosittain.
Tällaista on kapitalismi silloin kun se näyttää rumat kasvonsa. Muodollisesti tällainenkin kapitalismi täyttää määritelmän sidosryhmien asiallisesta kohtelusta - firman perustanut entinen omistaja vain lakkaa jossakin vaiheessa kuulumasta sidosryhmiin ja muuttuu ihmissaastaksi, josta ei tarvitse välittää.
Tällaisista ikävistä kokemuksista huolimatta kannatan kapitalismia, vaikka minun kai nykyisen tulotasoni ja elämäntilanteeni perusteella kuuluisi olla änkyräkommunisti.
